halkominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
halkominen (38)
- teonnimi verbistä halkoa
- (psykologia) kyvyttömyys pitää mielessään kahta toisilleen vastakkaista ajatusta tarkistettava
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | halkominen | halkomiset |
genetiivi | halkomisen | halkomisten halkomisien |
partitiivi | halkomista | halkomisia |
akkusatiivi | halkominen; halkomisen |
halkomiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | halkomisessa | halkomisissa |
elatiivi | halkomisesta | halkomisista |
illatiivi | halkomiseen | halkomisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | halkomisella | halkomisilla |
ablatiivi | halkomiselta | halkomisilta |
allatiivi | halkomiselle | halkomisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | halkomisena (halkomisna) |
halkomisina |
translatiivi | halkomiseksi | halkomisiksi |
abessiivi | halkomisetta | halkomisitta |
instruktiivi | – | halkomisin |
komitatiivi | – | halkomisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | halkomise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
halkomis- |
Käännökset[muokkaa]
2. kyvyttömyys pitää mielessään kahta toisilleen vastakkaista ajatusta
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- [2] psykologia: mustavalkoinen ajattelu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- halkominen Tieteen termipankissa