frondööri

Suomi

Substantiivi

frondööri

1. (vanhentunut) tyytymätön henkilö, vallassa olijoiden moittija

Etymologia

• ranskan fronde, katupoikien käyttämistä lingoista nimensä saanut kardinaali Mazarinin vastainen kapinaliike 1648-53 [1]

Käännökset

1. vastustaja, parjaaja

ranska: frondeur m., frondeuse f.

ruotsi: frondör

Viro

Substantiivi

frondööri

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta frondöör
2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta frondöör
3. (taivutusmuoto) yksikön illatiivimuoto sanasta frondöör