ensi
Katso myös: Ensi |
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
ensi (taipumaton)
- seuraava, tuleva
- Ensi vuonna matkustamme Alankomaihin.
- Tällä kertaa oli hankaluuksia, mutta ensi kerralla onnistut varmasti.
- Ensi tapaamisemme menee varmaan vanhoja muistellessa.
- ensimmäinen
- Vieläkö muistat ensi tapaamisemme vuosien takaa?
- Ensi kertaa Pariisissa käydessäni olin aivan pyörällä päästäni.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈensi/
- tavutus: en‧si
Etymologia[muokkaa]
- vanhemman, epätodennäköisen selityksen mukaan esi-sanan johdos. Uudemman selityksen mukaan johdos, jonka osia ovat pronominivartalo e- + järjestysluvun tunnus (kolmante-).[1]
Huomautukset[muokkaa]
Sanan leksikaalistuneita taivututusmuotoja: ennen, ensin, ennempi sekä mahdollisesti enne.
Käännökset[muokkaa]
2. ensimmäinen
Ks. ensimmäinen |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: ensimmäinen, entinen
- adverbit: ensiksi
- substantiivit: ennakko, ensiö
Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]
ensiapu, ensiarvoinen, ensiasunto, ensiesiintyminen, ensiesiintymä, ensiesittää, ensiesitys, ensihoitaja, ensihoito, ensi-ilta, ensi-isku, ensikerran, ensikertainen, ensikertalainen, ensikonsertti, ensikoti, ensi kädessä, ensikäyttö, ensilumi, ensiluokkainen, ensiluokkalainen, ensioire, ensipainos, ensipäivänkuori, ensipäivänleima, ensirakastaja, ensirakkaus, ensisijainen, ensi sijassa, ensisuoja, ensisynnyttäjä, ensitanssija, ensitanssijatar, ensivaikutelma, ensivierailu, ensiviulu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ensi Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
ensi
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entää
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana ensi.