ansoittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ansoittaminen (38)
- yhden tai useamman ansan asettaminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ansoittaminen | ansoittamiset |
| genetiivi | ansoittamisen | ansoittamisten ansoittamisien |
| partitiivi | ansoittamista | ansoittamisia |
| akkusatiivi | ansoittaminen; ansoittamisen |
ansoittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ansoittamisessa | ansoittamisissa |
| elatiivi | ansoittamisesta | ansoittamisista |
| illatiivi | ansoittamiseen | ansoittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ansoittamisella | ansoittamisilla |
| ablatiivi | ansoittamiselta | ansoittamisilta |
| allatiivi | ansoittamiselle | ansoittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ansoittamisena (ansoittamisna) |
ansoittamisina |
| translatiivi | ansoittamiseksi | ansoittamisiksi |
| abessiivi | ansoittamisetta | ansoittamisitta |
| instruktiivi | – | ansoittamisin |
| komitatiivi | – | ansoittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ansoittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ansoittamis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä ansoittaa