amiini
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
amiini (6)
- (kemia) aine, joka sisältää aminoryhmän, jossa on ammoniakin vetyatomi(e)n tilalla on orgaaninen ryhmä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | amiini | amiinit |
| genetiivi | amiinin | amiinien amiineiden amiineitten |
| partitiivi | amiinia | amiineita amiineja |
| akkusatiivi | amiini; amiinin |
amiinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | amiinissa | amiineissa |
| elatiivi | amiinista | amiineista |
| illatiivi | amiiniin | amiineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | amiinilla | amiineilla |
| ablatiivi | amiinilta | amiineilta |
| allatiivi | amiinille | amiineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | amiinina | amiineina |
| translatiivi | amiiniksi | amiineiksi |
| abessiivi | amiinitta | amiineitta |
| instruktiivi | – | amiinein |
| komitatiivi | – | amiineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | amiini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. aine, joka sisältää aminoryhmän
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- amiini Tieteen termipankissa