alkuluku
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (matematiikka) yhtä suurempi kokonaisluku, joka on jaollinen vain itsellään ja yhdellä
- Viisi pienintä alkulukua ovat 2, 3, 5, 7 ja 11.
- Eukleides osoitti että alkulukuja on rajaton määrä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑlkuˌluku/
- tavutus: al‧ku‧lu‧ku
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista alku ja luku
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alkuluku | alkuluvut |
| genetiivi | alkuluvun | alkulukujen |
| partitiivi | alkulukua | alkulukuja |
| akkusatiivi | alkuluku; alkuluvun |
alkuluvut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alkuluvussa | alkuluvuissa |
| elatiivi | alkuluvusta | alkuluvuista |
| illatiivi | alkulukuun | alkulukuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alkuluvulla | alkuluvuilla |
| ablatiivi | alkuluvulta | alkuluvuilta |
| allatiivi | alkuluvulle | alkuluvuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alkulukuna | alkulukuina |
| translatiivi | alkuluvuksi | alkuluvuiksi |
| abessiivi | alkuluvutta | alkuluvuitta |
| instruktiivi | – | alkuluvuin |
| komitatiivi | – | alkulukuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | alkuluvu- | |
| vahva vartalo | alkuluku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. yhtä suurempi kokonaisluku, joka on jaollinen vain itsellään ja yhdellä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- alkuluku Kielitoimiston sanakirjassa