alainen
 |
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
alainen
- sellainen, joka on jonkin alan kokoinen
- Se on monen sadan hehtaarin alainen tila.
- alapuolella tai alistettuna oleva
- Olen kovien työpaineiden alainen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑlɑi̯nen/
- tavutus: a‧lai‧nen
Käännökset[muokkaa]
1. jolla on jokin ala
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: alaisuus
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
alainen (38)
- työntekijä, joka työskentelee toisen määräysten ja ohjeiden mukaisesti
- Tässä yrityksessä johtajalla on kaksikymmentä alaista.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alainen | alaiset |
| genetiivi | alaisen | alaisten alaisien |
| partitiivi | alaista | alaisia |
| akkusatiivi | alainen; alaisen |
alaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alaisessa | alaisissa |
| elatiivi | alaisesta | alaisista |
| illatiivi | alaiseen | alaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alaisella | alaisilla |
| ablatiivi | alaiselta | alaisilta |
| allatiivi | alaiselle | alaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alaisena (alaisna) |
alaisina |
| translatiivi | alaiseksi | alaisiksi |
| abessiivi | alaisetta | alaisitta |
| instruktiivi | – | alaisin |
| komitatiivi | – | alaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | alaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
alais- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö
|