akrostikon
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
akrostikon (5)
- runo, jonka säkeiden tai säkeistöjen alkukirjaimet yhdistettyinä muodostavat sanan tai lauseen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | akrostikon | akrostikonit |
| genetiivi | akrostikonin | akrostikonien (akrostikonein) |
| partitiivi | akrostikonia | akrostikoneja |
| akkusatiivi | akrostikon; akrostikonin |
akrostikonit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | akrostikonissa | akrostikoneissa |
| elatiivi | akrostikonista | akrostikoneista |
| illatiivi | akrostikoniin | akrostikoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | akrostikonilla | akrostikoneilla |
| ablatiivi | akrostikonilta | akrostikoneilta |
| allatiivi | akrostikonille | akrostikoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | akrostikonina | akrostikoneina |
| translatiivi | akrostikoniksi | akrostikoneiksi |
| abessiivi | akrostikonitta | akrostikoneitta |
| instruktiivi | – | akrostikonein |
| komitatiivi | – | akrostikoneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | akrostikoni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. akrostikon
|