aistimus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aistimus (39)
- aistintoiminne, aistien välityksellä koettu fysiologinen tai psyykkinen havainto t. tuntemus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑi̯st̪imus/
- tavutus: ais‧ti‧mus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aistimus | aistimukset |
| genetiivi | aistimuksen | aistimusten aistimuksien |
| partitiivi | aistimusta | aistimuksia |
| akkusatiivi | aistimus; aistimuksen |
aistimukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aistimuksessa | aistimuksissa |
| elatiivi | aistimuksesta | aistimuksista |
| illatiivi | aistimukseen | aistimuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aistimuksella | aistimuksilla |
| ablatiivi | aistimukselta | aistimuksilta |
| allatiivi | aistimukselle | aistimuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aistimuksena | aistimuksina |
| translatiivi | aistimukseksi | aistimuksiksi |
| abessiivi | aistimuksetta | aistimuksitta |
| instruktiivi | – | aistimuksin |
| komitatiivi | – | aistimuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aistimukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aistimus- | |