aikaistus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aikaistus (39)

  1. aikaistaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑi̯kɑi̯st̪us/
  • tavutus: ai‧kais‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aikaistus aikaistukset
genetiivi aikaistuksen aikaistusten
aikaistuksien
partitiivi aikaistusta aikaistuksia
akkusatiivi aikaistus;
aikaistuksen
aikaistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi aikaistuksessa aikaistuksissa
elatiivi aikaistuksesta aikaistuksista
illatiivi aikaistukseen aikaistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aikaistuksella aikaistuksilla
ablatiivi aikaistukselta aikaistuksilta
allatiivi aikaistukselle aikaistuksille
muut sijamuodot
essiivi aikaistuksena aikaistuksina
translatiivi aikaistukseksi aikaistuksiksi
abessiivi aikaistuksetta aikaistuksitta
instruktiivi aikaistuksin
komitatiivi aikaistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aikaistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aikaistus-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]