час

Bulgaria

Substantiivi

час m. (objektimuoto: часа, määräinen: часът, monikko: часове, määräinen: часовете, laskentamuoto: часа)

1. tunti
2. oppitunti

Ukraina

Substantiivi

час m. (gen. часу)

1. aika

   під час пере́рви ‒ tauon aikana

   де́який час ‒ jonkin aikaa

   в час ‒ ajoissa

   на ча́сі ‒ ajallaan, oikea-aikaisesti

   з ча́сом ‒ ajan myötä, aikanaan

   за ки́ївським ча́сом – Kiovan ajan mukaan, Kiovan aikaa

   час від ча́су – aika ajoin, silloin tällöin

   часа́ми ‒ ajoittain, toisinaan

2. (kielitiede) aikamuoto

   тепе́рішній час – preesens

   мину́лий час – preteriti

   майбу́тній час – futuuri

Huomautukset

• tunti on година

Valkovenäjä

Substantiivi

час m. (gen. часу)

1. aika

   паво́дле ме́нскага ча́су – Minskin ajan mukaan, Minskin aikaa

2. (kielitiede) aikamuoto

   цяпе́рашні час – preesens

   про́шлы час – preteriti

   бу́дучы час – futuuri

Huomautukset

• tunti on гадзіна

Venäjä

Substantiivi

ча́с m. (paino siirtyy päätteelle monikossa) (monikko часы)

1. tunti

   оди́н час — yksi tunti

2. kello ~:lta

   Кото́рый час? — Mitä kello on?

   В кото́ром часу́? — Mihin aikaan?

   в час — yhdeltä

   час но́чи — kello yksi yöllä

   два часа́ — kello kaksi tai kaksi tuntia

   в два часа́ — kello kahdelta

   пять часо́в — kello viisi tai viisi tuntia

3. (uskonto) hetki

   пе́рвый час — ensimmäinen hetki

   девя́тый час -- yhdeksäs hetki

4. (monikollinen) kello

   дороги́е часы́ – kallis kello

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	ча́с	часы́
genetiivi	ча́са	часо́в
datiivi	ча́су	часа́м
akkusatiivi	ча́с	часы́
instrumentaali	ча́сом	часа́ми
prepositionaali	ча́се	часа́х
laskentamuoto	часа́	–