zabrać

Puola

Verbi

zabrać (perfektiivinen) (imperfektiivinen zabierać)

1. tuoda, viedä (ottaa esine tarttumalla ja aiheuttaa sen siirtyminen toisaalle) (mikä: + akkusatiivi)
2. ottaa pois, viedä (mikä: + akkusatiivi, keneltä: + datiivi)
3. noutaa, hakea (ihminen tai eläin) (kuka/mikä: + akkusatiivi)
4. ottaa mukaan (matkalle tms.) (kuka/mikä: + akkusatiivi)
5. ottaa (viedä aikaa) (mikä: + akkusatiivi, keneltä: + datiivi)
6. (refleksiivinen; się) valmistautua (mihin: + do + genetiivi)

Etymologia

za- + brać