ylvästelijä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ylvästelijä (12)

  1. henkilö, joka ylvästelee

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylvästelijä ylvästelijät
genetiivi ylvästelijän ylvästelijöiden
ylvästelijöitten
(ylvästelijäin)
partitiivi ylvästelijää ylvästelijöitä
akkusatiivi ylvästelijä;
ylvästelijän
ylvästelijät
sisäpaikallissijat
inessiivi ylvästelijässä ylvästelijöissä
elatiivi ylvästelijästä ylvästelijöistä
illatiivi ylvästelijään ylvästelijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylvästelijällä ylvästelijöillä
ablatiivi ylvästelijältä ylvästelijöiltä
allatiivi ylvästelijälle ylvästelijöille
muut sijamuodot
essiivi ylvästelijänä ylvästelijöinä
translatiivi ylvästelijäksi ylvästelijöiksi
abessiivi ylvästelijättä ylvästelijöittä
instruktiivi ylvästelijöin
komitatiivi ylvästelijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ylvästelijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]