yltäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yltäminen (38)
- teonnimi verbistä yltää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yltäminen | yltämiset |
| genetiivi | yltämisen | yltämisten yltämisien |
| partitiivi | yltämistä | yltämisiä |
| akkusatiivi | yltäminen; yltämisen |
yltämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yltämisessä | yltämisissä |
| elatiivi | yltämisestä | yltämisistä |
| illatiivi | yltämiseen | yltämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yltämisellä | yltämisillä |
| ablatiivi | yltämiseltä | yltämisiltä |
| allatiivi | yltämiselle | yltämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yltämisenä (yltämisnä) |
yltämisinä |
| translatiivi | yltämiseksi | yltämisiksi |
| abessiivi | yltämisettä | yltämisittä |
| instruktiivi | – | yltämisin |
| komitatiivi | – | yltämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yltämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yltämis- | |