ylpeily
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ylpeily (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈylpei̯ly/
- tavutus: yl‧pei‧ly
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ylpeily | ylpeilyt |
| genetiivi | ylpeilyn | ylpeilyjen ylpeilyiden ylpeilyitten |
| partitiivi | ylpeilyä | ylpeilyitä ylpeilyjä |
| akkusatiivi | ylpeily; ylpeilyn |
ylpeilyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ylpeilyssä | ylpeilyissä |
| elatiivi | ylpeilystä | ylpeilyistä |
| illatiivi | ylpeilyyn | ylpeilyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ylpeilyllä | ylpeilyillä |
| ablatiivi | ylpeilyltä | ylpeilyiltä |
| allatiivi | ylpeilylle | ylpeilyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ylpeilynä | ylpeilyinä |
| translatiivi | ylpeilyksi | ylpeilyiksi |
| abessiivi | ylpeilyttä | ylpeilyittä |
| instruktiivi | – | ylpeilyin |
| komitatiivi | – | ylpeilyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ylpeily- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. ylpeileminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ylpeily Kielitoimiston sanakirjassa