yllättävä
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]yllättävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yllättää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yllättävä | yllättävät |
| genetiivi | yllättävän | yllättävien (yllättäväin) |
| partitiivi | yllättävää | yllättäviä |
| akkusatiivi | yllättävä; yllättävän |
yllättävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yllättävässä | yllättävissä |
| elatiivi | yllättävästä | yllättävistä |
| illatiivi | yllättävään | yllättäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yllättävällä | yllättävillä |
| ablatiivi | yllättävältä | yllättäviltä |
| allatiivi | yllättävälle | yllättäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yllättävänä | yllättävinä |
| translatiivi | yllättäväksi | yllättäviksi |
| abessiivi | yllättävättä | yllättävittä |
| instruktiivi | – | yllättävin |
| komitatiivi | – | yllättävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yllättävä- | |
| vahva vartalo | yllättävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- yllättävä Kielitoimiston sanakirjassa