yllättäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yllättäminen (38)
- teonnimi verbistä yllättää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yllättäminen | yllättämiset |
| genetiivi | yllättämisen | yllättämisten yllättämisien |
| partitiivi | yllättämistä | yllättämisiä |
| akkusatiivi | yllättäminen; yllättämisen |
yllättämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yllättämisessä | yllättämisissä |
| elatiivi | yllättämisestä | yllättämisistä |
| illatiivi | yllättämiseen | yllättämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yllättämisellä | yllättämisillä |
| ablatiivi | yllättämiseltä | yllättämisiltä |
| allatiivi | yllättämiselle | yllättämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yllättämisenä (yllättämisnä) |
yllättämisinä |
| translatiivi | yllättämiseksi | yllättämisiksi |
| abessiivi | yllättämisettä | yllättämisittä |
| instruktiivi | – | yllättämisin |
| komitatiivi | – | yllättämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yllättämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yllättämis- | |