yliolkaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yliolkaisuus (40)

  1. se, että on yliolkainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈyliˌolkɑi̯suːs/
  • tavutus: y‧li‧ol‧kai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yliolkaisuus yliolkaisuudet
genetiivi yliolkaisuuden yliolkaisuuksien
partitiivi yliolkaisuutta yliolkaisuuksia
akkusatiivi yliolkaisuus;
yliolkaisuuden
yliolkaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi yliolkaisuudessa yliolkaisuuksissa
elatiivi yliolkaisuudesta yliolkaisuuksista
illatiivi yliolkaisuuteen yliolkaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yliolkaisuudella yliolkaisuuksilla
ablatiivi yliolkaisuudelta yliolkaisuuksilta
allatiivi yliolkaisuudelle yliolkaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi yliolkaisuutena yliolkaisuuksina
translatiivi yliolkaisuudeksi yliolkaisuuksiksi
abessiivi yliolkaisuudetta yliolkaisuuksitta
instruktiivi yliolkaisuuksin
komitatiivi yliolkaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yliolkaisuude-
vahva vartalo yliolkaisuute-
konsonantti-
vartalo
yliolkaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan yliolkainen vartalosta yliolkais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]