ylimystö
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ylimystö (1)
- ylin, pysyvästi etuoikeutettu yhteiskuntaluokka, jonka asema perustuu syntyperään, varallisuuteen, sosiaaliseen asemaan tai muuhun vastaavaan syyhyn
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈyliˌmyst̪ø/
- tavutus: y‧li‧mys‧tö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ylimystö | ylimystöt |
| genetiivi | ylimystön | ylimystöjen |
| partitiivi | ylimystöä | ylimystöjä |
| akkusatiivi | ylimystö; ylimystön |
ylimystöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ylimystössä | ylimystöissä |
| elatiivi | ylimystöstä | ylimystöistä |
| illatiivi | ylimystöön | ylimystöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ylimystöllä | ylimystöillä |
| ablatiivi | ylimystöltä | ylimystöiltä |
| allatiivi | ylimystölle | ylimystöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ylimystönä | ylimystöinä |
| translatiivi | ylimystöksi | ylimystöiksi |
| abessiivi | ylimystöttä | ylimystöittä |
| instruktiivi | – | ylimystöin |
| komitatiivi | – | ylimystöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ylimystö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. yhteiskuntaluokka
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ylimystö Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 180 stO-sanojen muoto ja koostumus