yliaikaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yliaikaisuus (40)

  1. se, että on yliaikainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈyliˌɑi̯kɑi̯suːs/
  • tavutus: y‧li‧ai‧kai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yliaikaisuus yliaikaisuudet
genetiivi yliaikaisuuden yliaikaisuuksien
partitiivi yliaikaisuutta yliaikaisuuksia
akkusatiivi yliaikaisuus;
yliaikaisuuden
yliaikaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi yliaikaisuudessa yliaikaisuuksissa
elatiivi yliaikaisuudesta yliaikaisuuksista
illatiivi yliaikaisuuteen yliaikaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yliaikaisuudella yliaikaisuuksilla
ablatiivi yliaikaisuudelta yliaikaisuuksilta
allatiivi yliaikaisuudelle yliaikaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi yliaikaisuutena yliaikaisuuksina
translatiivi yliaikaisuudeksi yliaikaisuuksiksi
abessiivi yliaikaisuudetta yliaikaisuuksitta
instruktiivi yliaikaisuuksin
komitatiivi yliaikaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yliaikaisuude-
vahva vartalo yliaikaisuute-
konsonantti-
vartalo
yliaikaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan yliaikainen vartalosta yliaikais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]