ylellinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

ylellinen (38) (komparatiivi ylellisempi, superlatiivi ylellisin) (taivutus[luo])

  1. tavallisen elintason ylittävä, ylenpalttisen loistelias

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈylelˌlinen/
  • tavutus: y‧lel‧li‧nen

Etymologia[muokkaa]

Johdos ikivanhasta ylä-/yle-vartalosta. Sana on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.