yleistyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
yleistyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yleistyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yleistyvä | yleistyvät |
| genetiivi | yleistyvän | yleistyvien (yleistyväin) |
| partitiivi | yleistyvää | yleistyviä |
| akkusatiivi | yleistyvä; yleistyvän | yleistyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yleistyvässä | yleistyvissä |
| elatiivi | yleistyvästä | yleistyvistä |
| illatiivi | yleistyvään | yleistyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yleistyvällä | yleistyvillä |
| ablatiivi | yleistyvältä | yleistyviltä |
| allatiivi | yleistyvälle | yleistyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yleistyvänä | yleistyvinä |
| translatiivi | yleistyväksi | yleistyviksi |
| abessiivi | yleistyvättä | yleistyvittä |
| instruktiivi | – | yleistyvin |
| komitatiivi | – | yleistyvine |