yleistys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yleistys (39)[1]

  1. yksittäisistä tapauksista abstraktiotasoa nostamalla muodostettu useiden tapausten yhteispiirteet kokoava abstrakti käsite, joka toimii tarkasteltujen alatyyppien yläkäsitteenä
    Henkilöauto on yleistys erilaisista pienehköistä autoista, jotka on tarkoitettu ihmisten kuljetukseen.
  2. väitelause, joka on ulotettu käsittämään tarkasteltua osajoukkoa, tarkasteltuja yksittäistapauksia, suurempi joukko
    ”Kaikki blondit ovat tyhmiä” on eräs tunnettu yleistys.
    Matin kokemusten perusteella kukaan musta ei osaa uida, ja Matti väittää näin, mutta yksikin esimerkki uimataitoisesta mustasta kumoaa tämän yleistyksen paikkansapitävyyden.
  3. yksittäisistä tosiseikoista johtamalla tai päättelemällä muodostettu loogisesti korrekti yleisempi periaate

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈylei̯st̪ys/
  • tavutus: y‧leis‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yleistys yleistykset
genetiivi yleistyksen yleistysten
yleistyksien
partitiivi yleistystä yleistyksiä
akkusatiivi yleistys;
yleistyksen
yleistykset
sisäpaikallissijat
inessiivi yleistyksessä yleistyksissä
elatiivi yleistyksestä yleistyksistä
illatiivi yleistykseen yleistyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yleistyksellä yleistyksillä
ablatiivi yleistykseltä yleistyksiltä
allatiivi yleistykselle yleistyksille
muut sijamuodot
essiivi yleistyksenä yleistyksinä
translatiivi yleistykseksi yleistyksiksi
abessiivi yleistyksettä yleistyksittä
instruktiivi yleistyksin
komitatiivi yleistyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yleistykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
yleistys-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39