yleistäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yleistäminen (38)
- teonnimi verbistä yleistää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yleistäminen | yleistämiset |
| genetiivi | yleistämisen | yleistämisten yleistämisien |
| partitiivi | yleistämistä | yleistämisiä |
| akkusatiivi | yleistäminen; yleistämisen |
yleistämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yleistämisessä | yleistämisissä |
| elatiivi | yleistämisestä | yleistämisistä |
| illatiivi | yleistämiseen | yleistämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yleistämisellä | yleistämisillä |
| ablatiivi | yleistämiseltä | yleistämisiltä |
| allatiivi | yleistämiselle | yleistämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yleistämisenä (yleistämisnä) |
yleistämisinä |
| translatiivi | yleistämiseksi | yleistämisiksi |
| abessiivi | yleistämisettä | yleistämisittä |
| instruktiivi | – | yleistämisin |
| komitatiivi | – | yleistämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yleistämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yleistämis- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yleistäminen Tieteen termipankissa