ylänkö
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (maantiede) laaja, pinnanmuodostukseltaan tasaisehko maa-alue, joka on yli 200 metrin korkeudella merenpinnasta
- Keski-Venäjän ylänkö
- (harvoin) ylämaa, ylämaat
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈylæŋkø/
- tavutus: y‧län‧kö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ylänkö | ylängöt |
| genetiivi | ylängön | ylänköjen |
| partitiivi | ylänköä | ylänköjä |
| akkusatiivi | ylänkö; ylängön |
ylängöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ylängössä | ylängöissä |
| elatiivi | ylängöstä | ylängöistä |
| illatiivi | ylänköön | ylänköihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ylängöllä | ylängöillä |
| ablatiivi | ylängöltä | ylängöiltä |
| allatiivi | ylängölle | ylängöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ylänkönä | ylänköinä |
| translatiivi | ylängöksi | ylängöiksi |
| abessiivi | ylängöttä | ylängöittä |
| instruktiivi | – | ylängöin |
| komitatiivi | – | ylänköine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ylängö- | |
| vahva vartalo | ylänkö- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |