yksitoikkoisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yksitoikkoisuus (40)
- se, että on yksitoikkoinen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksitoikkoisuus | yksitoikkoisuudet |
| genetiivi | yksitoikkoisuuden | yksitoikkoisuuksien |
| partitiivi | yksitoikkoisuutta | yksitoikkoisuuksia |
| akkusatiivi | yksitoikkoisuus; yksitoikkoisuuden |
yksitoikkoisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksitoikkoisuudessa | yksitoikkoisuuksissa |
| elatiivi | yksitoikkoisuudesta | yksitoikkoisuuksista |
| illatiivi | yksitoikkoisuuteen | yksitoikkoisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksitoikkoisuudella | yksitoikkoisuuksilla |
| ablatiivi | yksitoikkoisuudelta | yksitoikkoisuuksilta |
| allatiivi | yksitoikkoisuudelle | yksitoikkoisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksitoikkoisuutena | yksitoikkoisuuksina |
| translatiivi | yksitoikkoisuudeksi | yksitoikkoisuuksiksi |
| abessiivi | yksitoikkoisuudetta | yksitoikkoisuuksitta |
| instruktiivi | – | yksitoikkoisuuksin |
| komitatiivi | – | yksitoikkoisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yksitoikkoisuude- | |
| vahva vartalo | yksitoikkoisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
yksitoikkoisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan yksitoikkoinen vartalosta yksitoikkois- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on yksitoikkoinen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yksitoikkoisuus Kielitoimiston sanakirjassa