yksinasuja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]yksinasuja (10)
- henkilö, joka asuu yksin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksinasuja | yksinasujat |
| genetiivi | yksinasujan | yksinasujien (yksinasujain) |
| partitiivi | yksinasujaa | yksinasujia |
| akkusatiivi | yksinasuja; yksinasujan |
yksinasujat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksinasujassa | yksinasujissa |
| elatiivi | yksinasujasta | yksinasujista |
| illatiivi | yksinasujaan | yksinasujiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksinasujalla | yksinasujilla |
| ablatiivi | yksinasujalta | yksinasujilta |
| allatiivi | yksinasujalle | yksinasujille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksinasujana | yksinasujina |
| translatiivi | yksinasujaksi | yksinasujiksi |
| abessiivi | yksinasujatta | yksinasujitta |
| instruktiivi | – | yksinasujin |
| komitatiivi | – | yksinasujine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yksinasuja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |