yksilöityminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]yksilöityminen (38)
- teonnimi verbistä yksilöityä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksilöityminen | yksilöitymiset |
| genetiivi | yksilöitymisen | yksilöitymisten yksilöitymisien |
| partitiivi | yksilöitymistä | yksilöitymisiä |
| akkusatiivi | yksilöityminen; yksilöitymisen |
yksilöitymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksilöitymisessä | yksilöitymisissä |
| elatiivi | yksilöitymisestä | yksilöitymisistä |
| illatiivi | yksilöitymiseen | yksilöitymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksilöitymisellä | yksilöitymisillä |
| ablatiivi | yksilöitymiseltä | yksilöitymisiltä |
| allatiivi | yksilöitymiselle | yksilöitymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksilöitymisenä (yksilöitymisnä) |
yksilöitymisinä |
| translatiivi | yksilöitymiseksi | yksilöitymisiksi |
| abessiivi | yksilöitymisettä | yksilöitymisittä |
| instruktiivi | – | yksilöitymisin |
| komitatiivi | – | yksilöitymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yksilöitymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yksilöitymis- | |