yksikötön

Suomi

Adjektiivi

yksikötön (34-C)

1. (kielitiede) sellainen, jolla ei ole olemassa tai käytössä yksikkömuotoa

Ääntäminen

• IPA: /ˈyksiˌkøt̪øn/
• tavutus: yk‧si‧kö‧tön

Etymologia

• substantiivi yksikkö (heikko vokaalivartalo yksikö- ) + johdin -tön

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• yksiköllinen

Aiheesta muualla

• yksikötön Kielitoimiston sanakirjassa