yksiavioisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yksiavioisuus (40)
- se, että on yksiavioinen; monogamia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksiavioisuus | yksiavioisuudet |
| genetiivi | yksiavioisuuden | yksiavioisuuksien |
| partitiivi | yksiavioisuutta | yksiavioisuuksia |
| akkusatiivi | yksiavioisuus; yksiavioisuuden |
yksiavioisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksiavioisuudessa | yksiavioisuuksissa |
| elatiivi | yksiavioisuudesta | yksiavioisuuksista |
| illatiivi | yksiavioisuuteen | yksiavioisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksiavioisuudella | yksiavioisuuksilla |
| ablatiivi | yksiavioisuudelta | yksiavioisuuksilta |
| allatiivi | yksiavioisuudelle | yksiavioisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksiavioisuutena | yksiavioisuuksina |
| translatiivi | yksiavioisuudeksi | yksiavioisuuksiksi |
| abessiivi | yksiavioisuudetta | yksiavioisuuksitta |
| instruktiivi | – | yksiavioisuuksin |
| komitatiivi | – | yksiavioisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yksiavioisuude- | |
| vahva vartalo | yksiavioisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
yksiavioisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan yksiavioinen vartalosta yksiaviois- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on yksiavioinen; monogamia
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yksiavioisuus Kielitoimiston sanakirjassa