yhteistulos
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]yhteistulos (39)
- kahdesta tai useammasta yksittäisestä tuloksesta yhdessä muodostuva lopputulos
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈyht̪ei̯sˌt̪ulos/
- tavutus: yh‧teis‧tu‧los
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhteistulos | yhteistulokset |
| genetiivi | yhteistuloksen | yhteistulosten yhteistuloksien |
| partitiivi | yhteistulosta | yhteistuloksia |
| akkusatiivi | yhteistulos; yhteistuloksen |
yhteistulokset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhteistuloksessa | yhteistuloksissa |
| elatiivi | yhteistuloksesta | yhteistuloksista |
| illatiivi | yhteistulokseen | yhteistuloksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhteistuloksella | yhteistuloksilla |
| ablatiivi | yhteistulokselta | yhteistuloksilta |
| allatiivi | yhteistulokselle | yhteistuloksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhteistuloksena | yhteistuloksina |
| translatiivi | yhteistulokseksi | yhteistuloksiksi |
| abessiivi | yhteistuloksetta | yhteistuloksitta |
| instruktiivi | – | yhteistuloksin |
| komitatiivi | – | yhteistuloksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yhteistulokse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yhteistulos- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- yhteistulos Kielitoimiston sanakirjassa