yhteenkuuluvuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]yhteenkuuluvuus (40)
- se, että on yhteenkuuluva
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhteenkuuluvuus | yhteenkuuluvuudet |
| genetiivi | yhteenkuuluvuuden | yhteenkuuluvuuksien |
| partitiivi | yhteenkuuluvuutta | yhteenkuuluvuuksia |
| akkusatiivi | yhteenkuuluvuus; yhteenkuuluvuuden |
yhteenkuuluvuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhteenkuuluvuudessa | yhteenkuuluvuuksissa |
| elatiivi | yhteenkuuluvuudesta | yhteenkuuluvuuksista |
| illatiivi | yhteenkuuluvuuteen | yhteenkuuluvuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhteenkuuluvuudella | yhteenkuuluvuuksilla |
| ablatiivi | yhteenkuuluvuudelta | yhteenkuuluvuuksilta |
| allatiivi | yhteenkuuluvuudelle | yhteenkuuluvuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhteenkuuluvuutena | yhteenkuuluvuuksina |
| translatiivi | yhteenkuuluvuudeksi | yhteenkuuluvuuksiksi |
| abessiivi | yhteenkuuluvuudetta | yhteenkuuluvuuksitta |
| instruktiivi | – | yhteenkuuluvuuksin |
| komitatiivi | – | yhteenkuuluvuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yhteenkuuluvuude- | |
| vahva vartalo | yhteenkuuluvuute- | |
| konsonantti- vartalo |
yhteenkuuluvuut- | |
Etymologia
[muokkaa]adjektiivi yhteenkuuluva + johdin -uus
Käännökset
[muokkaa]1. se, että on yhteenkuuluva
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- yhteenkuuluvuus Kielitoimiston sanakirjassa