wont

Englanti

Adjektiivi

wont (ei vertailuasteita)

1. (vanhahtava, leikkimielinen) sellainen jolla on tapana tehdä jotain, taipuvainen

   They kept reminiscing about the war, as veterans are wont to do.

Substantiivi

wont (monikko wonts)

1. (vanhahtava, leikkimielinen) tapa, tottumus, taipumus

   I woke up late, as is my wont.

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	wonts
part. prees.	wonting
imp. & part. perf.	wonted

wont

1. (vanhahtava) tottua; totuttaa