wiederholte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
wiederholte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
Verbi[muokkaa]
wiederholte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holte wieder)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holte wieder)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holte wieder)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holte wieder)