vuorottaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vuorottaja (10)
- henkilö, joka vuorottaa jotakuta, toimii tämän sijaisena
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋuo̯rot̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: vuo‧rot‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vuorottaja | vuorottajat |
| genetiivi | vuorottajan | vuorottajien (vuorottajain) |
| partitiivi | vuorottajaa | vuorottajia |
| akkusatiivi | vuorottaja; vuorottajan |
vuorottajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vuorottajassa | vuorottajissa |
| elatiivi | vuorottajasta | vuorottajista |
| illatiivi | vuorottajaan | vuorottajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vuorottajalla | vuorottajilla |
| ablatiivi | vuorottajalta | vuorottajilta |
| allatiivi | vuorottajalle | vuorottajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vuorottajana | vuorottajina |
| translatiivi | vuorottajaksi | vuorottajiksi |
| abessiivi | vuorottajatta | vuorottajitta |
| instruktiivi | – | vuorottajin |
| komitatiivi | – | vuorottajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vuorottaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka vuorottaa jotakuta, toimii tämän sijaisena
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vuorottaja Kielitoimiston sanakirjassa