vuokra

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vuokra (10)

  1. lainattavan asian omistajalle sen käytöstä maksettava korvaus
  2. asunnon vuokra
    Mitä jos vuokralainen ei maksakaan vuokraansa?
    asua vuokralla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋuo̯krɑ/
  • tavutus: vuok‧ra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuokra vuokrat
genetiivi vuokran vuokrien
(vuokrain)
partitiivi vuokraa vuokria
akkusatiivi vuokra;
vuokran
vuokrat
sisäpaikallissijat
inessiivi vuokrassa vuokrissa
elatiivi vuokrasta vuokrista
illatiivi vuokraan vuokriin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuokralla vuokrilla
ablatiivi vuokralta vuokrilta
allatiivi vuokralle vuokrille
muut sijamuodot
essiivi vuokrana vuokrina
translatiivi vuokraksi vuokriksi
abessiivi vuokratta vuokritta
instruktiivi vuokrin
komitatiivi vuokrine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vuokra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

huoneenvuokra, kuukausivuokra, neliömetrivuokra, neliövuokra, tontinvuokra, viikkovuokra, vuokra-aika, vuokra-ajuri, vuokra-alue, vuokra-asunto, vuokra-auto, vuokraehto, vuokraemäntä, vuokraennakko, vuokrafirma, vuokrahuone, vuokrahuoneisto, vuokraisäntä, vuokrakaluste, vuokrakasarmi, vuokramaa, vuokramies, vuokranalennus, vuokrankorotus, vuokraoikeus, vuokrapuhelin, vuokrapuku, vuokraraha, vuokrarästi, vuokrasopimus, vuokrasuhde, vuokrasäännöstely, vuokrasääntely, vuokratakuu, vuokratalo, vuokrataso, vuokratila, vuokratontti, vuokratuoli, vuokratyövoima, vuokrayksiö, vuosivuokra

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.