vollotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vollotus (39)

  1. vollottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋolːot̪us/
  • tavutus: vol‧lo‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vollotus vollotukset
genetiivi vollotuksen vollotusten
vollotuksien
partitiivi vollotusta vollotuksia
akkusatiivi vollotus;
vollotuksen
vollotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vollotuksessa vollotuksissa
elatiivi vollotuksesta vollotuksista
illatiivi vollotukseen vollotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vollotuksella vollotuksilla
ablatiivi vollotukselta vollotuksilta
allatiivi vollotukselle vollotuksille
muut sijamuodot
essiivi vollotuksena vollotuksina
translatiivi vollotukseksi vollotuksiksi
abessiivi vollotuksetta vollotuksitta
instruktiivi vollotuksin
komitatiivi vollotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vollotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vollotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä vollottaa (vollot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]