voitokkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

voitokkuus (40)

  1. se, että on voitokas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋoi̯t̪okːuːs/
  • tavutus: voi‧tok‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi voitokkuus voitokkuudet
genetiivi voitokkuuden voitokkuuksien
partitiivi voitokkuutta voitokkuuksia
akkusatiivi voitokkuus;
voitokkuuden
voitokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi voitokkuudessa voitokkuuksissa
elatiivi voitokkuudesta voitokkuuksista
illatiivi voitokkuuteen voitokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi voitokkuudella voitokkuuksilla
ablatiivi voitokkuudelta voitokkuuksilta
allatiivi voitokkuudelle voitokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi voitokkuutena voitokkuuksina
translatiivi voitokkuudeksi voitokkuuksiksi
abessiivi voitokkuudetta voitokkuuksitta
instruktiivi voitokkuuksin
komitatiivi voitokkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo voitokkuude-
vahva vartalo voitokkuute-
konsonantti-
vartalo
voitokkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan voitokas vartalosta voitokk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]