vitja
Suomi
[muokkaa]Interjektio
[muokkaa]vitja
- vittu-sanan sijasta käytettävä lievä voimasana
- Voi vitja että on tylsää!
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋit̪jɑ/
- tavutus: vit‧ja
Substantiivi
[muokkaa]
vitja (9)
- ohut ketju, useimmin taskukellon
- vitjojen (Dichondra) suvun kasvi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vitja | vitjat |
| genetiivi | vitjan | vitjojen (vitjain) |
| partitiivi | vitjaa | vitjoja |
| akkusatiivi | vitja; vitjan |
vitjat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vitjassa | vitjoissa |
| elatiivi | vitjasta | vitjoista |
| illatiivi | vitjaan | vitjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vitjalla | vitjoilla |
| ablatiivi | vitjalta | vitjoilta |
| allatiivi | vitjalle | vitjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vitjana | vitjoina |
| translatiivi | vitjaksi | vitjoiksi |
| abessiivi | vitjatta | vitjoitta |
| instruktiivi | – | vitjoin |
| komitatiivi | – | vitjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vitja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vitja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.