visertää

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

visertää (54-K) (taivutus[luo])

  1. (pikku)lintujen tuottamasta lyhyestä, iloisenkuuloisesta, korkeahkosta äänestä: laulaa; sirkuttaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋisert̪æːˣ/
  • tavutus: vi‧ser‧tää

Etymologia[muokkaa]

-rta-johdos deskriptiivisestä vartalosta[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.