virveli

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

virveli (6)

Avokelallinen virveli
  1. vavallinen kalastusväline, jolla viehe saadaan heitettyä kauas ja kelattua kelalla takaisin
  2. (musiikki) pikkurumpu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋir.ʋe.li/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virveli virvelit
genetiivi virvelin virvelien
virveleiden
virveleitten
partitiivi virvelia virveleita
virveleja
akkusatiivi virveli;
virvelin
virvelit
sisäpaikallissijat
inessiivi virvelissa virveleissa
elatiivi virvelista virveleista
illatiivi virveliin virveleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi virvelilla virveleilla
ablatiivi virvelilta virveleilta
allatiivi virvelille virveleille
muut sijamuodot
essiivi virvelina virveleina
translatiivi virveliksi virveleiksi
abessiivi virvelitta virveleitta
instruktiivi virvelein
komitatiivi virveleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo virveli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

[1] kalastusväline: ruotsin sanasta svirvel[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • virveli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.