virveli
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]virveli (6)
- heittovapaan perustuva kalastusväline, jolla siimaan kiinnitetty viehe saadaan heitettyä kauas ja kelattua kelalla takaisin
- (musiikki) pikkurumpu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋirʋeli/
- tavutus: vir‧ve‧li
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virveli | virvelit |
| genetiivi | virvelin | virvelien virveleiden virveleitten |
| partitiivi | virveliä | virveleitä virvelejä |
| akkusatiivi | virveli; virvelin |
virvelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virvelissä | virveleissä |
| elatiivi | virvelistä | virveleistä |
| illatiivi | virveliin | virveleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virvelillä | virveleillä |
| ablatiivi | virveliltä | virveleiltä |
| allatiivi | virvelille | virveleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virvelinä | virveleinä |
| translatiivi | virveliksi | virveleiksi |
| abessiivi | virvelittä | virveleittä |
| instruktiivi | – | virvelein |
| komitatiivi | – | virveleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virveli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- [1] (kalastusväline): ruotsin sanasta svirvel [1] (’viehe’)
- [2] (pikkurumpu) samanmerkityksisestä ruotsin sanasta virveltrumma (”pärinärumpu”)
Käännökset
[muokkaa]1. kalastusväline
|
2. pikkurumpu
|
Ks. pikkurumpu |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: virvelöidä
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- virveli Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.