virroitin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (sähkötekniikka) komponentti, jonka kautta sähkövirta siirtyy tavallisesti verkosta sähkökäyttöiseen laitteeseen, koneeseen, moottoriin tai vastaavaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋirːoi̯t̪in/
- tavutus: vir‧roi‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virroitin | virroittimet |
| genetiivi | virroittimen | virroittimien virroitinten |
| partitiivi | virroitinta | virroittimia |
| akkusatiivi | virroitin; virroittimen |
virroittimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virroittimessa | virroittimissa |
| elatiivi | virroittimesta | virroittimista |
| illatiivi | virroittimeen | virroittimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virroittimella | virroittimilla |
| ablatiivi | virroittimelta | virroittimilta |
| allatiivi | virroittimelle | virroittimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virroittimena (virroitinna) |
virroittimina |
| translatiivi | virroittimeksi | virroittimiksi |
| abessiivi | virroittimetta | virroittimitta |
| instruktiivi | – | virroittimin |
| komitatiivi | – | virroittimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virroittime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
virroitin- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi virroittaa (heikko vokaalivartalo virroita- ) + johdin -in
Aiheesta muualla
[muokkaa]- virroitin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]virroitin
- indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä virroittaa