virkkuu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]virkkuu (17)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virkkuu | virkkuut |
| genetiivi | virkkuun | virkkuiden virkkuitten |
| partitiivi | virkkuuta | virkkuita |
| akkusatiivi | virkkuu; virkkuun |
virkkuut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virkkuussa | virkkuissa |
| elatiivi | virkkuusta | virkkuista |
| illatiivi | virkkuuseen | virkkuisiin (virkkuihin) |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virkkuulla | virkkuilla |
| ablatiivi | virkkuulta | virkkuilta |
| allatiivi | virkkuulle | virkkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virkkuuna | virkkuina |
| translatiivi | virkkuuksi | virkkuiksi |
| abessiivi | virkkuutta | virkkuitta |
| instruktiivi | – | virkkuin |
| komitatiivi | – | virkkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virkkuu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. virkkaaminen, virkkaus
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- virkkuu Kielitoimiston sanakirjassa