viriävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
viriävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä viritä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viriävä | viriävät |
| genetiivi | viriävän | viriävien (viriäväin) |
| partitiivi | viriävää | viriäviä |
| akkusatiivi | viriävä; viriävän | viriävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viriävässä | viriävissä |
| elatiivi | viriävästä | viriävistä |
| illatiivi | viriävään | viriäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viriävällä | viriävillä |
| ablatiivi | viriävältä | viriäviltä |
| allatiivi | viriävälle | viriäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viriävänä | viriävinä |
| translatiivi | viriäväksi | viriäviksi |
| abessiivi | viriävättä | viriävittä |
| instruktiivi | – | viriävin |
| komitatiivi | – | viriävine |