vingahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vingahtaminen (38)
- teonnimi verbistä vingahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vingahtaminen | vingahtamiset |
| genetiivi | vingahtamisen | vingahtamisten vingahtamisien |
| partitiivi | vingahtamista | vingahtamisia |
| akkusatiivi | vingahtaminen; vingahtamisen |
vingahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vingahtamisessa | vingahtamisissa |
| elatiivi | vingahtamisesta | vingahtamisista |
| illatiivi | vingahtamiseen | vingahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vingahtamisella | vingahtamisilla |
| ablatiivi | vingahtamiselta | vingahtamisilta |
| allatiivi | vingahtamiselle | vingahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vingahtamisena (vingahtamisna) |
vingahtamisina |
| translatiivi | vingahtamiseksi | vingahtamisiksi |
| abessiivi | vingahtamisetta | vingahtamisitta |
| instruktiivi | – | vingahtamisin |
| komitatiivi | – | vingahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vingahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vingahtamis- | |