vingahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vingahdus (39)

  1. vingahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋiŋːɑhdus/
  • tavutus: vin‧gah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vingahdus vingahdukset
genetiivi vingahduksen vingahdusten
vingahduksien
partitiivi vingahdusta vingahduksia
akkusatiivi vingahdus;
vingahduksen
vingahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vingahduksessa vingahduksissa
elatiivi vingahduksesta vingahduksista
illatiivi vingahdukseen vingahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vingahduksella vingahduksilla
ablatiivi vingahdukselta vingahduksilta
allatiivi vingahdukselle vingahduksille
muut sijamuodot
essiivi vingahduksena vingahduksina
translatiivi vingahdukseksi vingahduksiksi
abessiivi vingahduksetta vingahduksitta
instruktiivi vingahduksin
komitatiivi vingahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vingahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vingahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä vingahtaa (vingahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]