vilkastuttaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vilkastuttaminen (38)
- teonnimi verbistä vilkastuttaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vilkastuttaminen | vilkastuttamiset |
| genetiivi | vilkastuttamisen | vilkastuttamisten vilkastuttamisien |
| partitiivi | vilkastuttamista | vilkastuttamisia |
| akkusatiivi | vilkastuttaminen; vilkastuttamisen |
vilkastuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vilkastuttamisessa | vilkastuttamisissa |
| elatiivi | vilkastuttamisesta | vilkastuttamisista |
| illatiivi | vilkastuttamiseen | vilkastuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vilkastuttamisella | vilkastuttamisilla |
| ablatiivi | vilkastuttamiselta | vilkastuttamisilta |
| allatiivi | vilkastuttamiselle | vilkastuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vilkastuttamisena (vilkastuttamisna) |
vilkastuttamisina |
| translatiivi | vilkastuttamiseksi | vilkastuttamisiksi |
| abessiivi | vilkastuttamisetta | vilkastuttamisitta |
| instruktiivi | – | vilkastuttamisin |
| komitatiivi | – | vilkastuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vilkastuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vilkastuttamis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi vilkastuttaa + johdin -minen