vikittely

Suomi

Substantiivi

vikittely (2)

vikitteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈʋikit̪ˌt̪ely/
tavutus: vi‧kit‧te‧ly

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vikittely	vikittelyt
genetiivi	vikittelyn	vikittelyjen vikittelyiden vikittelyitten
partitiivi	vikittelyä	vikittelyitä vikittelyjä
akkusatiivi	vikittely; vikittelyn	vikittelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi	vikittelyssä	vikittelyissä
elatiivi	vikittelystä	vikittelyistä
illatiivi	vikittelyyn	vikittelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vikittelyllä	vikittelyillä
ablatiivi	vikittelyltä	vikittelyiltä
allatiivi	vikittelylle	vikittelyille
muut sijamuodot
essiivi	vikittelynä	vikittelyinä
translatiivi	vikittelyksi	vikittelyiksi
abessiivi	vikittelyttä	vikittelyittä
instruktiivi	–	vikittelyin
komitatiivi	–	vikittelyine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vikittely-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi vikitellä ((vahva) vokaalivartalo vikittele- ) + johdin -y

Käännökset

1. vikitteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vikittely Kielitoimiston sanakirjassa