viita

Wikisanakirjasta
Katso myös: Viita

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viita (9-F)

  1. nuori vesakko, risukko, pajukko, koivikko tms.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋiːt̪ɑ/, [ˈʋiːt̪ɑ̝]
  • tavutus: vii‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viita viidat
genetiivi viidan viitojen
(viitain)
partitiivi viitaa viitoja
akkusatiivi viita;
viidan
viidat
sisäpaikallissijat
inessiivi viidassa viidoissa
elatiivi viidasta viidoista
illatiivi viitaan viitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viidalla viidoilla
ablatiivi viidalta viidoilta
allatiivi viidalle viidoille
muut sijamuodot
essiivi viitana viitoina
translatiivi viidaksi viidoiksi
abessiivi viidatta viidoitta
instruktiivi viidoin
komitatiivi viitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viida-
vahva vartalo viita-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

viitakerttunen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • viita Kielitoimiston sanakirjassa