viinake
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viinake | viinakkeet |
| genetiivi | viinakkeen | viinakkeiden viinakkeitten |
| partitiivi | viinaketta | viinakkeita |
| akkusatiivi | viinake; viinakkeen |
viinakkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viinakkeessa | viinakkeissa |
| elatiivi | viinakkeesta | viinakkeista |
| illatiivi | viinakkeeseen | viinakkeisiin viinakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viinakkeella | viinakkeilla |
| ablatiivi | viinakkeelta | viinakkeilta |
| allatiivi | viinakkeelle | viinakkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viinakkeena | viinakkeina |
| translatiivi | viinakkeeksi | viinakkeiksi |
| abessiivi | viinakkeetta | viinakkeitta |
| instruktiivi | – | viinakkein |
| komitatiivi | – | viinakkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viinakkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viinaket- | |
Etymologia[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
- Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.